MUISTOKIRJOITUS

DIR. MUS. VOITTO LATVA-LUOPA 17.10.2020 (Pekka Vuorisen puhe muistotilaisuudessa)

Olemme uudessa tilanteessa; Voitto Latva-Luopa on poistunut keskuudestamme. Erikoisesti tämä tilanne on uusi ja koskettava teille: aviopuolisolle, lapsille ja lastenlapsille sekä muille läheisille, olette menettäneet teille tärkeän ja läheisen henkilön.

Voitto teki pitkän päivätyön kuorma-autoilijana, kasvatti perheen, eli pitkän avioliiton Helenan kanssa. Jos mikään, niin musiikki kulki Voiton mukana. Voitto eli musiikille. Nyt kun olemme täällä Kurikan Pelimannien edustajina, niin keskityn Voiton työhön musiikin parissa.

Voitto teki pitkän päivätyön kansan viihdyttäjänä. Päivätyönsä ohessa Voitto teki orkesterinsa Tempon kanssa ahkerasti keikkaa, Tempo tuli tutuksi laajalla alueella. Se vaati paljon harjoittelua, se vaati organisointia, yhteensovittamista ja joukkuehenkeä. Musiikin esittämisen lisäksi Voitto oli tuottelias säveltäjä ja sovittaja. Sävellyksissään Tanssilanva muistoja Voitto purkaa tuntojaan ainakin kymmenien ellei satojen tanssilavojen tunnelmista ympäri maakuntaa. Yön hiljaisia hetkiä tunnelmallisissa lavojen hämyissä, ihmisten kohtaamisia, parisuhteiden syntymistä, viimeisen valssin haikeutta. Elämänilo, parisuhteen voima, vauhti ja pursuava energia tulee esille Voiton kappaleessa Helenan päivän jenkka. Tangossa Elämän solmut Voitto purkaa kohtaamiaan solmuja, niiden avaamista kaiken voittavan rakkauden avulla. Voiton sävellyksissä on lähellä elämän monimuotisuus, ja hän oivallisella tavalla löytänyt sanoittajat sävellyksilleen. Vakavampaa sävellystyötä edustaa Taivaanrannan taa -teos, jonka kuulemme Jaana Pihlajan esittämänä tässä muistotilaisuudessa.

Voitto on voimakkaasti vaikuttanut kurikkalaiseen musiikkielämään, hän on ollut monessa mukana. Musiikki henkilöityy Voittoon. Kerran hän lausui toimintaperiaatteensa, kun esitettiin pelimanneille jonkinlaista kesälomaa. Voitto totesi, että ”tämähän on elämäntapa” ja asia oli sillä selvä, taukoja ei pidetty. Voitto on vetänyt kansalaisopistossa hanuripiiriä, mutta sitten tapahtui iso muutos, Voitto halusi perustaa Kurikan Pelimannit, keräsi perustajajäsenet, rekisteröitiin yhdistys ja toiminta alkoi 2000-luvun alussa.

Voitto kerää pelimannit yhteen, saa sinne hanurit, mandoliinit, huuliharput, rytmiryhmän, jopa huilun, viulun ja laulajia.

Voitto kannustaa, asettuu kärkeen, ottaa vastuuta. Taustalla hän testaa jäsenten kyvyt ja taidot, asettaa kunkin paikalleen ja pitää huolta, että jokaisella on kykyjensä mukaiset tehtävät. Löytää vierelleen Jaana Pihlajan, nuotinlukutaitoisen hanuristin, sovittaa kappaleisiin kakkos- ja kolmosäänet, hyödyntää Jaanan nuotinlukutaitoa. Etsii laulajille sopivat kappaleet ja sävelkorkeudet.

Valtavan työn Voitto teki Pelimannien nuotiston ylläpitämisessä. Hän kirjoitti käsin nuotit ja teki niihin sovitukset, monisti ne jäsenille, huolehti niistä ja vaati, että  muutkin pitivät ne tallella. Voitto suosi kurikkalaista musiikkia, nuotitti  kurikkalaisten pelimannien soitteita, kuunteli Pentti Viitalan ja monien muiden soittoa, teki kappaleista nuotit ja toi niitä Pelimannien esitettäviksi. 

Voiton johdolla Pelimannit sai yhteistyökumppaneita, Kurikka Seura, Kurikan seurakunta, eläkeläisjärjestöt, yhdistykset ja monet muut. Voitto ymmärsi, että esiintymiset motivoivat pelimanneja ja harjoitukset tuntuvat tavoitteellisilta. Lukemattoman määrän Voitto on tehnyt listoja pelimannien esiintymisiin, huolehtinut nuotit, laatinut aikataulut ja kannustanut pelimannit tilaisuuksiin. Voiton musiikki elää edelleen ja varmaan vielä pitkään pelimannien soitossa. Meillä on käytössä Voiton sävellyksiä ja sovituksia ja ennen kaikkea meillä on perintönä Voiton intensiivinen ote musiikkiin tyylillä; tämähän on elämäntapa.

Kurikan Pelimannit kunnioittaa Voitto Latva-Luovan muistoa ja otamme osaa lähiomaisten suruun.